Suomi vs. Ranska – Eurooppa, mitä teillä on enää tarjota?

(Edit. Euroopalla on tarjota ainakin Liettua. Tämä käy.)

Sanon tämän nyt. Tulen toistamaan tämän uudestaan. Ja kun luulette että olen väsynyt puhumaan tästä, puhun tästä vielä enemmän, kovemmalla äänellä.

Lauri Markkanen on niin hyvä, monipuolinen ja kokonaisvaltaisen dominoiva pelaaja koripalloparketilla, etteivät sanat tee oikeutta miehen performansseille näissä U20-kisoissa. Palataan Markkaseen kuitenkin myöhemmin, kun itkunaurukohtaukset ovat saatu jollain tasolla hallintaan.

Samalla pitää todeta ennen kontrolloimatonta ilakointia, että Anton Mirolybov, Petri Virtanen ja Juha Sten ovat tehneet verrattoman kovan duunin tämän joukkueen kanssa. Hattua päästä.

SUOMEN U20-KORIPALLOMAAJOUKKUE KAATOI PERÄTTÄISISSÄ OTTELUISSA ESPANJAN JA RANSKAN.

Käsitättekö, miten suuresta asiasta tässä on kyse? Ymmärrättekö, miten kovaa juttua nämä jätkät ovat tekemässä? En ole varma käsitänkö itsekään, eikä sillä lopulta ole minkään sortin väliä vaikka pudotuspelivaiheessa tulisi noutaja.

Ranska ja Espanja eivät antaneet mitään ilmaiseksi Suomelle. Kumpikaan joukkue ei löysännyt yhtään, missään vaiheessa. Nämä voitot Suomi ansaitsi olemalla juuri niin hyvä, kuin tämä nimenomainen joukkue pystyy tämän tason joukkueita vastaan olemaan. Nämä voitot otettiin, niitä ei annettu.

Eikä sovi väheksyä sitäkään tosiasiaa, että Espanja ja Ranska olivat täysin erilaisia vastustajia. Tässä ei ollut kyse Susijengin EM-voitosta laiskaa Turkkia ja kuritonta Venäjää vastaan, joiden pelityylit sopivat täydellisesti sen aikaiselle Suomen maajoukkueelle.

Nyt vastassa olivat todella vahva Espanja, joka pyrki pelaamaan hyvin paljon modernia espanjalaista koripalloa. Suomi vei sen pois mukavuusalueeltaan, teki pelistä itsensä näköisen ja tulitti Markkasen johdolla EM-kisojen voittajasuosikin kumoon. Enkä tiedä voidaanko se laskea epätavalliseksi enää vuonna 2016, mutta Suomi nousi tappion porteilta voittoon ottelun ratkaisuSEKUNTIEN aikana. Ei näin kuulu tapahtua, eihän?

Illan vastustaja Ranska oli tietyllä tapaa vastakohta Espanjalle. Pallon liikuttamisen, vertailun kestävän kaukoheittopelin ja taktisesti kypsän suorittamisen sijaan Ranska tuli kentälle raa’an urheilullisuuden ja enemmän yksilöjohtoisen pelaamisensa kanssa.

Ja kovaa tulikin.

Suomi oli hyökkäyspelinsä kanssa ahdingossa oikeastaan lähes koko avauspuolikkaan ajan. Puolustuspäässä pykälän nopeammat ja vahvemmat ranskalaiset lähtivät Israelin opeilla rikkomaan Suomen palloskriinipuolustusta ja pitkään näytti, että Suomi ei yksinkertaisesti pysy nopeamman ja 30 senttiä korkeammalla pelaavan Ranskan kyydissä.

Markkasen johdolla Suomi nosti puolustuksensa uudelle tasolle, hidasti Ranskan hyökkäyksen ja löysi eloa hyökkäykseensä, yllättäen, Markkasen johdolla. Puoliajan neljän pisteen tappioasema oli kuin lahja siihen nähden, miten paljon Ranska parhaimmillaan oli Suomea edellä avauspuolikkaalla.

Toisen puoliajan käännekohta nähtiin, kun Lassi Nikkarinen tuli rähisemään parketille muutamaksi minuutiksi. Ranskan pelin avaaminen aivan solmuun, hyökkäyspäässä järjenvastaista rohkeutta vastustajiaan päätä lyhyemmältä takamieheltä ja huippuna kolmonen joka räjäytti Helsingin Jäähallin lähes SEITSEMÄNTUHATPÄISEN yleisön liekkeihin ja nosti Suomen pisteen johtoon.

Näistä pelaajista, näistä saamarin pelaajista jotka nousevat ympäristönsä vaatimalle tasolle eivätkä laske hartioitaan epäonnistumisten ja vastoinkäymisten kohdalla, näistä tämä joukkue on tehty. Nikkarinen näytti esimerkillään, mitä tämän ottelun voittaminen vaati ja muut seurasivat perässä. Tuomas Hirvosella oli omat vaikeat hetkensä, mutta Nikkarisen sytytettyä yleisön ja samalla koko Suomen joukkueen terävyystason adrenaliinipiikin tavoin, pääsi myös Hirvonen tutulle tasolleen.

Liukas Kouvojen takamies ei päätösjaksolla enää epäröinyt puolustajastansa karistettuaan, vaan määrätietoisesti haki omia ratkaisujaan kun niiden paikka oli ja luopui pallosta kun se nousi esiin oikeana valintana. Mitään tätä ei olisi välttämättä tapahtunut ilman Nikkarista.

Tämä joukkue on niin paljon enemmän kuin osiensa summa, että olisi idioottimaista (käsi niin korkealla pystyssä virheen merkiksi, että olkapää lähtee sijoiltaan) lähteä arvostelemaan yksilöitä enää yksilöinä. Ne ovat osa kokonaisuutta, joka nostaa yksilöiden parhaat puolet esille ja auttaa heikkouksien paikkaamisessa.

Tämä joukkue voi tehdä yhdessä mitä tahansa. Sen se todisti jälleen päätösjaksolla. Panosten ollessa korkeimmillaan.

Ranska vastasi koko päätösjakson ajan jokaiseen Suomen koriin omalla onnistumisellaan. Ottelu kulki tasatilanteen ja Suomen kahden pisteen johtoaseman välillä pitkään, kunnes Elie-Franck Okobon kolmonen aiheutti tutun tunteen vatsan pohjassa.

Se sama tunne, mikä Espanja-ottelun jatkoajalla Hirvosen hyökkääjän virheen jälkeen yleisön vatsoissa velloi. Se teki näyttävän paluun. Kaksi metriä kaaren takaa lähtenyt kolmen pisteen heitto, keskelle rengasta ja Ranska ensimmäistä kertaa päätösjaksolla johtoon, lukemin 62-61.

Miten Suomi pystyisi edes kaatamaan toisen näin kovan joukkueen Espanjan jälkeen? Paukut oli ladattu yhteen otteluun ja Markkasen johdolla Suomi haki yhden koripallohistoriansa komeimmista voitoista. Vastaavaa venymistä ei voi yhdeltä joukkueelta vaatia heti seuraavassa ottelussa.

Cyrille Eliezer-Vanerot’n vapaaheitolla Ranska 63-61 –johtoon. 03:24 pelikellossa.

Markkanenkin osoitti ihmisyyden merkkejä. Tietokoneen lailla puolustuspäässä läpi ottelun toiminut ja Ranskan hyökkäyksen viimeisenä esteenä Suomen puolustusta pystyssä pitänyt 19-vuotias nuorimies oli pussittanut yhtä vaille kaikki 13 vapaaheittoaan. Samaan aikaan pelitilanneheittojen prosentti oli vääjäämättä jäämässä alle 50:n. Paljon voidaan superluokan lupaukselta vaatia, mutta ei näin paljon.

Hirvonen asettaa palloskriinin. Markkanen lähtee käyttämään sitä. Tämä peli ollaan nähty jo kertaalleen ja Ranska osaa varautua siihen.

Markkanen jahtaa oman ohiheittonsa sisään urheilullisten ja pitkäraajaisten ranskalaisten keskeltä. 63-63.

Okobo kuittaa toisessa päässä välittömästi. Ranska kahden pisteen johtoon. 02:29.

Suomi on pystynyt venymään turnauksessa jo nyt paljon. Todella paljon. Valtavan määrän töitä ottelun aikana tehneet Hirvonen ja Markkanen ovat osuva kuvaus ottelun loppuhetkien Suomen joukkueesta. Kovimmatkin pelaajat väsyvät ja tekevät virheitä kun vastaan asettuu kansainvälisen tason urheilijoita, jotka eivät anna senttiäkään ylimääräistä tilaa.

Hirvonen tarjoilee millimetrin tarkan alley-oop syötön. Markkanen venyttää sormensa ainoaan vapaana olevaan ilmatilan kuutiosenttiin koko Ranskan puolustusalueella. 65-65. 02:10.

Tämä on täysin käsittämätöntä. Ei tämä joukkue voi pystyä tähän.

Voiko tämä?

Suomen puolustus pakottaa täydellisesti ajoitetulla avullaan Eliezer-Vanerot’n askelvirheeseen. Ranskan aikalisä. Markkanen vaihtoon. 01:51.

Hämmästys ja aito ihmetys valtaavat likimain jokaisen katsojan jäähallin lehtereillä. Minuutti ja viisikymmentäyksi sekuntia ottelua jäljellä. Markkanen vaihtoon. Joonas Tahvanainen sisään. Miksi?

Tämä joukkue on enemmän, kuin osiensa summa. Ymmärtäkää tämä.

Suomi sortuu menetykseen hyökkäyspäässä ja Ranska pääsee juoksemaan kenttää. Väkivahva, juuri kentälle tullut Amine Noua pääsee vauhtiin ja lähtee viimeistelemään päättäväisesti korirenkaalle, nostaen Ranskan vastaansanomattomasti kahd—

JOONAS. TAHVANAINEN. GET THAT WEAK SH*T OUT OF HERE.

Mistä tämä tuli!? Joonas Tahvanainen!

Tahvanainen liimaa pallon likimain levyn puoleen väliin, uhmaten kaikkia ihmismielen tuntemia elämän perusarvoja. Fysiikan lait eivät päde Joonas Tahvanaiseen.

Joonas Tahvanainen!!!

01:38.

Hirvonen ja Sylvain Francisco eivät kumpikaan onnistu kahden pisteen yrityksissään. Tahvanainen kahmii levypallon käsiinsä Franciscon ohiheiton jälkeen. Markkanen palaa kentälle. 00:52.

Aidoo ja Suomi menettävät pallon koittaessaan toimittaa sitä Markkasen käsiin, mutta Okobo ei onnistu yrityksessään toisessa päässä parkettia. Tahvanainen, taas levypallo. Okobo rikkoo Tahvanaista! Vapaaheitoista toinen sisään, toinen rimasta ulos. 66-65. 00:30.

Cavalieren kahden pisteen heitto rimasta ulos, Aidoo nousee korkeimmalle hakemaan levypallon ja miestä rikotaan. Ranskan päävalmentaja ottaa, jostain käsittämättömästä syystä, aikalisän ennen vapaaheittoja. Vapaaheitoista toinen sisään. 67-65. Ainoa toive, ei kolmosta. Antakaa mitä vaan, mutta ei kol—

AIDOO! HYÖKKÄÄJÄN VIRHE! Ranskalainen juoksuskriinaa Aidoon päätyrajatilanteessa ja pallo Suomelle! Päätyrajasta pallo pelataan Markkasen käsiin ja mies jatkaa hyväksi havaittua trendiä päätösminuutilla, pussittaen toisen vapaaheitoistaan. 68-65. 00:09.

Okobo saa vapaaheittojen jälkeen pallon vauhtiin ja etenee Suomen kenttäpuoliskolle. Sisään vaihdettu, ulottuva Arttu Saarijärvi ahdistaa miehen vaikeaan kolmen pisteen heittoon joka ei osu kohteeseensa. Levypallo pitää saada. Okko Järvi, ihan kuin ottelussa Espanjaa vastaan, hakee ottelun tärkeimmän levypallon käsiinsä. Ei tämä ole todellista. Miten tämä joukkue tekee tämän? Virhe ja vaparit sisään. 70-65.

00:00.

Summeri soi ja koko joukkue yhtyy jälleen juhlintaan. Tällä kertaa kuitenkin, juhlinta on maltillisempaa. Espanja oli yllätys tietyllä tapaa myös joukkueelle. Tämä, tämä voitto otettiin koska se kuului Suomelle.

Ja puhutaan vielä hetki Lauri Markkasesta. Mies oli tänään ehkä jopa vakuuttavampi kuin Espanjaa vastaan. Puolustuspäässä 19-vuotias moderni 4/5 –paikkojen moniosaaja teki ajoittain Tuukka Kotin tasoisia lukuja vastustajan hyökkäyksistä ja oli estämässä Ranskan korintekoaikeita jo ennen kuin tilanteet ehtivät kehittyä vaarallisiksi.

Tuloksena yksi henkilökohtainen virhe noin aktiivisella puolustuspelaamisella. Mies pysyi herranjumala sentään räjähtävän takamiehen Franciscon edessä tekemällä puhdasta jalkatyötä tämän haastaessa miestä keskeltä(!!!) kolmen pisteen kaarta. Markkanen pysyi edessä ja otti kontaktin suoraan rintaansa. Tuo on jotain aivan käsittämätöntä.

Tilastorivi: 27 pistettä, 12 levypalloa kisojen urheilullisinta joukkuetta vastaan, 2 syöttöä, 2 riistoa, 0 menetystä (!!!!) ja teholukema 32. Peliaikaa 28:55.

Luovutan. Toistan itseäni, mutta ei tässä ole minkään sortin järkeä. Ei j*malauta. Ei mitään tolkkua.

Huomisesta lähtien Suomen on pakko voittaa, mikäli joukkue haluaa jatkaa mitalien tavoittelua. Näistä lähtökohdista yksi asia on ainakin varmaa. Tämä joukkue pystyy venymään miten paljon tahansa, ketä vastaan tahansa, milloin tahansa.

Liettua, Saksa, kumpi asteleekaan vastaan:

Bring it.