Tartutaan heti oleellisimpaan epäkohtaan esittelylistauksissa, ennen kuin jatkamme katkeamattoman tajunnanvirran parissa. Juho-Matti Henttonen ei todellakaan ole laituri vaan alimittainen vitonen.

Kävi perinteiset. Sormet kirjoittavat ”Henttonen”, mutta aivot välittävät mielikuvaa pelityyliltään hyvin paljon Akseli Hartikaista muistuttavasta miehestä. Käsi ylös jne.

Näin käy kerran viikossa.

Tuosta häpeästä ei aikuinen ihminen toivu yhdessä viikonlopussa, mutta yritämme tietysti parhaamme. Vähän ”nimiköyhemmän” laituriosaston jälkeen päästään kokoonpanolistauksen kahden kuumimman puheenaiheen pariin, kun vuorossa ovat isot, 4-5 paikkojen miehet. Paitsi se Henttonen. My bad, Juho-Matti of house Henttonen. Ei näitä ketään oikeasti lue, mutta tämä jäi hiertämään ikävästi.

Mylvitään.

(Aikaisemmat osat löytyvät täältä ja täältä.)

Remu Raitanen, 204cm, 4-5

Yhdistävä tekijä listan pelaajille joiden nimet eivät rimmaa sanojen ”Nauri”, ”Farkkanen” tai ”Zomas Dörffi” kanssa on, että hyökkäyspään onnistumiset tulevat ensisijaisesti, toissijaisesti ja joka kerta kahta eri reittiä.

Vaihtoehto 1: Vahvan joukkuehyökkäyksen ja/tai Tuomas Hirvosen yksilösuorituksen jälkeisen tarjoilun päätteeksi alle metristä tai täydellisen vapaasta kolmen pisteen heitosta puolustuksen keskittyessä jokaiseen muuhun neljään pelaajaan, jättäen valtameren verran tilaa heitolle. Vaihtoehto 2: Peräänantamattoman, väsymättömän ja ehdottomasti kiukkuisen sekä muutamalla kirosanalla höystetyn, aktiivisen hyökkäyslevypallopelaamisen jälkeen. Alle metristä.

Remu Raitasen tärkein tehtävä kisojen aikana tulee olemaan levyjen lähistöllä ja Susi-puolustuksen ytimessä vitospaikkaa pelatessaan. Palloskriinitilanteissa Raitasen, kuten myös muiden Suomen isojen miesten, rooli on valtavan iso vastustajien juoksuttaessa kentälle toistaan kovempia yksilöitä takakentillään. Mikäli Raitanen näkee enemmänkin minuutteja nelosena, pitää miehen pystyä pussittamaan vapaista heitoistaan karkeasti sanottuna puolet. Riman lähellä enemmän, kauempana annetaan vähän siimaa.

Silti, Raitasen rooli ja mahdollinen sekä samalla todennäköinen kontribuutio on jopa tylsän helppo summata. Miehen pitää pystyä voittamaan levypallotaistelu vastustajan saman pelipaikan pelaajiaan vastaan, urheilemaan palloskriinipuolustuksessa paremmin kuin koskaan aikaisemmin koko nuoren elämänsä aikana ja upottamaan vapaat heitot jotka miehelle joukkuehyökkäyksen ja Hirvosen avulla siunaantuvat.

Raitasen heitto otti tilastojen valossa pienoista takapakkia menneellä kaudella, kolmen pisteen prosentin tipahtaessa karvan alle 30:n. Hyvällä vapaaheittäjällä (82,5%) on heitossaan mekaniikat kunnossa, mutta nuori mies ei ole saanut siirrettyä heittoaan bonusviivan taakse ainakaan pysyvästi. Raitasen puolustukseksi on sanottava, että U20-tasolla pelaamassaan neljässä ottelussa mies on pussittanut keskimäärin yhden solssin ottelua kohden vakuuttavalla 44,4% tarkkuudella. Anton Mirolybovin ja muun valmennusjohdon on syytä pitää kädet lapaluita myöden ristissä sen puolesta, että Raitasen kuuma putki jatkuisi läpi koko EM-kisojen.

Vajaat 25 minuuttia illassa HBA:n paidassa pelannut Raitanen lukeutui seurajoukkueessaan profiilipelaajien joukkoon. Nyt, peliajan jäädessä kaiken järjen mukaan noin puoleen tuosta, pääsee mies lataamaan täydellä teholla joka ikisen parketilla viettämänsä hetken. Kun virhevaikeuksista ei varsinaisesti tarvitse kantaa huolta, vapauttaa se 204-senttisen Raitasen peliä varmasti.

Korirenkaan lähellä mies tulee saamaan vastaansa itseään isompia ihmislapsia, mutta perinteiseen Suomen maajoukkueen tapaan, tässäkään joukkueessa korin lähellä 1vs1-puolustuksella ei ole ihan yhtä suurta painoarvoa kuin jossain muissa ympäristöissä. Oikea-aikaiset ohjaukset oikeaan paikkaan, helppojen syvien catchien minimoiminen ja jatkuvasti aktiiviset kädet ovat perusteet joista kiinni pitämällä Raitanen tekee omasta sekä viisikon elämästä valtavan paljon helpompaa puolustuspäässä parkettia.

Se, riittääkö Raitasen taso lopulta kovempia joukkueita vastaan, on täydellinen kysymysmerkki. Roolipelaajien on perinteisesti helpompi onnistua hyvällä tasolla omassa ruudussaan kovassakin paikassa ja kotiyleisön tuki auttaa energiapelaajia konkreettisemmin, kuin kirjaimellisesti ratkaisijan rooleissa pelaavia, jatkuvasti paineen alla eläviä yksilöitä.

Tomas Murphy, 204cm, 4

Susi-Erkin veli! 204-senttinen Tomas Murphy on Murphyn veljeskatraan nuorin painos ja huhupuheiden mukaan kovimman potentiaalin omaava Mörffi. Murphyn pelin arvioimisesta vaikean tekee se, ettei miehen pelaamista ole ollut järin helppo seurata. Lyhyet YouTube –koosteet kertovat monipuolisesta hyökkäyspään lahjakkuudesta, jonka työkalupakista löytyy heittoa, korinalusliikkeitä, pallonkäsittelytaitoa ja ilmavahko doncciuhka.

Kysymysmerkkejä on Murphyn tapauksessa kuitenkin enemmän kuin luotettavia analyysejä tai selkeitä vastauksia siihen, mitä nelospaikan pelaajalta voidaan kisoissa odottaa. 18-vuotias Tomas ei vielä tänä kesänä kuulu ratkaisupelaajien joukkoon ja on esiintynyt valmistavissa harjoitusotteluissa ailahtelevasti. Miehen pistesaldot neljässä harjoitusottelussa olivat: 9, 0, 4, 4. Kaaren takaa yhteensä 1/3 ja hyökkäyslevypalloja melkein tuplat puolustuspään vastaaviin verrattuna.

Murphy on käytännössä täydellinen arpa. Tulevaisuudessa epäilemättä nuorisomaajoukkueiden sekä varmasti myös itse Susijengin avainpelaajiin lukeutuva Tomas on näissä kisoissa, ilman loukkaantumisia, väläyttelemässä potentiaaliaan vaatimattomilla minuuteilla ja tarjoamassa pienen kurkistuksen U20-maajoukkueen tulevaisuuteen.

Näistä lähtökohdista olisi toivottavaa, että Murphyn astellessa parketille, mies pystyisi vähintään puolustamaan joukkuekonseptin sisällä pelipaikkansa vaatimalla tasolla. Fyysinen olemus nojaa vielä tässä vaiheessa kolmosen suuntaan, mutta high school –valmentaja on puhunut Murphysta nelospaikan pelaajana, joten kuka minä olen hänelle väittämään vastaan. Isojen pelipaikkojen rooli puolustuksen toimivuudessa on elintärkeä, eikä tätä taustaa vasten Murphylle voi povata merkittäviä minuutteja ainakaan turnauksen alussa.

Menneellä kaudella Murphy kirjautti tilastoikseen 5,5 pistettä, 3,9 levypalloa ja 1,3 syöttöä per ottelu. Syvemmältä tilastoista löytyy myös miehen varsin kelvollinen, 1,3 pistettä per heitto –keskiarvo. Jos nyt ei muuta, niin viimeisten vuosien Kobe olisi kateellinen tuolle tilastolle. FIBA-kenttiä lähempänä olevan kolmen pisteen viivan takaa Murphy yritti koko kaudella 36 ottelussa vain 43 heittoa, pussittaen yrityksistään vaatimattomat 28%. Isoveljensä Erikin kaltaista heittäjää ei U20-ikäluokka tule nuorimmasta Murphysta ainakaan vielä saamaan.

Hyökkäyssuuntaan voidaan odottaa kuitenkin väläytyksiä isona pallonkäsittelijänä. Jos Murphy pisteitä kirjauttaa, tulevat ne syntymään todennäköisesti pahaa-aavistamatonta puolustajaa vastaan ajamalla tai nukahtaneen puolustajan huomaamatta rimalle leikkaamalla, mutta ne tehot ovat rehellisyyden nimissä vielä näissä kisoissa enemmän kiva bonus kuin mitään muuta.

Potentiaalin väläytyksistä jäisi ainakin parempi mieli faneille, joten laitetaan sekin joulupukin kirjeeseen. Merkittävää kontribuutiota Murphylta ei voida tänä kesänä kuitenkaan odottaa. Älkää siis kirjoittako vihaisia nettikirjoituksia Ponttiksesta jos ja kun Tomas löytää itsensä pääasiassa roska-ajan minuuteilta, mikäli sellaisia Suomen joukkue joutuu, tahi pääsee pelaamaan.

Tulevaisuus on kirkas, mutta se kirkkaus lämmittää kesällä 2016 yhtä paljon kuin tammikuinen aamuaurinko.

Joonas Tahvanainen, 200cm, 4-5

Johnny-Boy. Parimetrinen, satakiloinen Joonas Tahvanainen on likimain rooliinsa U20-tasolla. Susi-puolustuksen nyanssit kuin taskunsa tunteva Tahvanainen tarjoaa molemmissa päissä kenttää juuri niitä asioita, joita Suomen joukkue häneltä kipeästi tarvitsee.

Muutamasta lisäsentistä ei olisi haittaa, mutta kokoisekseen hyvin liikkuva Tahvanainen on levypallopelaamista lukuunottamatta likimain täydellinen nelosvitonen Suomelle. 1vs1-puolustajana älykkäästi ja riittävän aloitteellisesti toimiva, sekä palloskriineissä puolustajana fiksusti liikkuva ja etäisyyksien kanssa kokeneemman pelaajan vaistoilla pelaava Tahvanainen on Markkasen kanssa tärkeimpiä yksittäisiä palasia Susi-puolustuksen toimivuudessa.

Kaiken järjen mukaan jatkuvasti yli 24 minuuttia ottelussa pelaavan Tahvanaisen ainoa kompastuskivi on, mahdollisesti, ajoittaiset virhevaikeudet. Fiksummallakin pelaajalla nousee joskus onnistumisten myötä tunteet pinnalle ja Tahvanaisen kohdalla se aiheuttaa hieman varomatonta pelaamista myös tilanteissa, jotka mies on lukenut ja prosessoinut lähtökohtaisesti täysin oikein.

Hyökkäyspäässä niitä onnistumisia voidaan Tahvanaiselta toivoa sekä ihan tosissaan odottaa. HBA:n paidassa menneellä kaudella 12,5 pisteen ja 1,4 syötön keskiarvoilla operoinut Tahvanainen on ison pään pelaajista Markkasen ohella ainoa todellinen uhka myös kauempaa. Aikuisurallaan päälle 30% kolmen pisteen heittäjä naulasi menneellä kaudella 33,3% kolmosistaan ja U20-tasolla mies on nakutellut 15 ottelussa kaukoheittonsa pussiin todella vakuuttavalla 43,2% tarkkuudella.

Vitosena Tahvanaista tullaan näkemään varmaankin pääasiassa pienemmissä viisikoissa, jolloin miehen vastuualue vähän muuttuu puolustuksessa. Ikäistään kokeneemman pelimiehen otteita kentällä esittävä, ensi kaudella Utah Valleyn yliopiston paidassa parkettia juokseva Tahvanainen tuntee kyllä velvoitteensa parketin puolustuspäässä myös vitosena.

Kenttää levittävänä, isona heittäjänä Tahvanainen on Suomen takamiehille äärimmäisen tärkeä ase. Mitä paremmin mies skriininsä nakuttaa vastustajien takamiesten niskoihin ja vapautuu siitä aktiivisesti syötön vastaanottajaksi, sitä helpommaksi mies koko viisikon hyökkäyspelaamisen tekee. Halukkaana ja taitavana syöttäjänä Tahvanainen on vaarallinen ase myös lyhyistä rullauksista, mikäli urheilullisemmat vastustajat alkavat pakottamaan Hirvosen ja muut koripalloilijana alimittaiset suomalaiset irti pallosta palloskriinitilanteissa.

Tahvanainen on isona pelaajana melkein, mutta ei kuitenkaan yhtä tärkeä hahmo Suomen joukkueessa kuin…

Lauri Markkanen, 211cm, 5-4

Tämä poika on the kakka. Syö sydämesi ulos, Kasperi Kunnas.

Typerä lajien välinen vertailu: Lauri Markkanen on suomalaiselle koripalloilulle noin satatuhatta kertaa isompi asia kuin Patrik Laine ja Patrik Laineen Takatukka ovat suomalaiselle jääkiekolle. Tai Lauri Dalla Valle tai kuka vaan näppärä ja hehkutettu 12-vuotias lupaus on ollut suomalaiselle futikselle.

Arizonan yliopiston ensi kauden peli- ja harjoitusympäristökseen _valinnut_ Markkanen on kaikkien hyvien urheilijoiden ja lahjakkaiden koripalloilijoidemme joukossa yksisarvinen, jollaisen voi, ehkä, nähdä kertaalleen elämänsä parhaiden vuosien aikana.

211-senttinen (huhujen mukaan 212-senttinen. Arizonaan ehdittyään ainakin 227cm ilman kenkiä ja vähän huonolla ryhdillä) Markkanen omaa uskomattoman yhdistelmän urheilullisuutta, taitoa, kokoa ja ”I got this” –asennetta jolla mies pystyy kentällä kirjaimellisesti mihin tahansa. Vielä pieni ripaus ilkeyttä ja jussieskolamaista kusipäisyyttä, eikä Markkasen ykköskierroksen varausta NBA:han voi estää kuin vakava louk-

”Miksi puhuisimme asioista, joita ei tule ikinä, missään tapauksessa tapahtumaan?” Emme aikoneetkaan puhua, miksi edes kysyt?

Markkasen kohdalla sopimista muottiin tämän U20-joukkueen kanssa on ihan turha pyöritellä sen isommin. Suurimmat kysymykset ovat, miten hyvin Markkanen pääsee esille joukkueen sisällä ja miten superlupaus pärjää 1vs1-vertailussa vastustajien ykkösnimiä vastaan.

HBA:ssa Markkasen tilastot olivat juuri sellaiset, kuin niiden kuuluukin olla. 21,6 pistettä, 7,6 levypalloa ja 1,1 syöttöä ottelua kohden, pelitilanneheittojen pudotessa sukkaan 61,8% tarkkuudella, kaukoheittojen prosentin ollessa vähintäänkin kelvollinen 37,5%. Vapariviivalle Markkanen selvitti tiensä 5,1 kertaa ottelua kohden, nakutellen ne pussukkaan 85,4-prosenttisesti.

Divari-A ei ole kuitenkaan se ympäristö, missä Markkasta pitää arvioida. Oikea ympäristö ovat ikäluokan A-divisioonan EM-kisat. Tämä on se areena, millä Markkanen pääsee näyttämään taitopalettinsa todelliset rajat.

En voi riittävästi korostaa tätä: Lauri Markkanen on hienointa mitä koripallolle on tapahtunut ikinä. Nämä kisat ja Markkanen ja Suomi ja koripallo ovat parasta mitä elämä voi kesällä 2016 tarjota yhtään kenellekään. JA LAURI MARKKANEN TÄYTTI JUST VASTA 19!

Suomen peli tulee varmasti pyörimään hyökkäyspäässä pääasiassa Hirvosen ja Markkasen ympärillä, kuten sen kuuluukin. Mikäli Suomi pelaa small ball –viisikoilla Markkanen vitosena, aukeaa miehelle aivan tajuttomasti eri vaihtoehtoja dominoida otteluita. Vastustajan senttereitä vastaan Markkanen pääsee käyttämään urheilullisuuttaan, nopeuttaan ja silminnähden rajattoman monipuolista ratkaisuarsenaaliaan jopa rivolla tavalla.

Sanasta ”rivo” tuli mieleen, että piti muistaa muistuttaa teitä: U20-ikäluokassa kolmessa pelaamassaan ottelussa Markkanen on merkkauttanut 19,0/4,0 –keskiarvot ja syössyt tulikiveä kaarelta 42,9%(!!!!!!!!!) tarkkuudella. NELKYTKAKS PILKKU YHDEKSÄN PROSENTTIA.

Perinteisemmissä viisikoissa Markkanen pelaa varmasti myös vitospaikkaa, mutta mikäli Tahvanainen ja Järvi eivät jaa kenttää Markkasen kanssa, tuleeko parketilla ahdasta? Vai, siirtyykö Markkanen ainakin nimellisesti neloseksi (mies tulee dominoimaan joka puolella parkettia joka tapauksessa) ja etukentän toinen osapuoli jää haistelemaan apujen liikettä ja hyökkäyslevypallo-asemia? En tiedä. Markkanen avaa Suomelle lopulta niin paljon vaihtoehtoja ja helpottaa jokaisen kentällä olevan suomalaisen elämää niin tolkuttoman paljon, ettei kaikkia vastauksia voi tietää etukäteen.

Puolustuspäässä Markkasen pitää ankkuroida viisikkoja sillä tavalla, miten ikinä Ponttis miestä haluaakaan käyttää otteluiden sisällä. Rooli voi hieman vaihdella, mutta se on joka tapauksessa koko viisikon tärkein rooli, aina. Toivottavaa olisi, että Markkanen käyttää liikkuvuuttaan ja ulottuvuuttaan jopa ylisuojelevaan riman vahtimiseen aina kun se vain järkevää on. Levypallopelaaminen on tämänkin Suomen joukkueen kohdalla koko viisikon työtä, joten mikäli Markkanen joutuu rimanvahdiksi enemmän sääntönä kuin poikkeuksena aputilanteissa, täytyy muun viisikon olla alati hereillä näiden tapahtumaketjujen sisällä.

Nämä ovat Markkasen kisat. En halua laittaa paineita nuoren pojan niskaan (ENKÄ VOI, KOSKA EI NÄITÄ LUE OIKEASTI KUKAAN), mutta nyt on tullut aika ottaa Eurooppa haltuun ennen Arizonan yhden suunnan lentolipun käyttöä. Tämä on se hetki kun lyödään merkit keskelle ja otetaan metaforallinen heat check.

Kisat alkavat huomenna. Menkää katsomaan korista.

(PS. Markkasen otteista tullaan tekemään pienimuotoinen kertaus pariin otteeseen turnauksen aikana. MUKANA KUVIA JA KAIKKEA.)

Aiheet EM-kisat Markkanen Lauri Murphy Tomas Raitanen Remu Susijengi Tahvanainen Joonas U20