Tänään pelataan Salon Vilppaan ja Kauhajoen Karhujen välinen kolmas välierä. Tätä ennen molemmat joukkueet ovat onnistuneet voittamaan kotonaan.

Joukkueiden välinen taistelu on vastakohtien välinen vääntö. Kauhajoki on tilastollisesti sarjan paras hyökkäysjoukkue. Se on tehnyt peräti 1,12 pistettä pallonhallintaa kohden. Mutta samalla joukkue on sarjan kolmanneksi huonoin puolustusjoukkue päästettyään lähes 1,1 pistettä/pallonhallinta. Kauhajoki saattaa olla yksi Korisliiga-historian huonoimmista puolustusjoukkueista, joka on päässyt välieriin.

Salo on puolestaan samassa tilastossa sarjan paras puolustusjoukkue pitämällä vastustajan yhdessä pisteessä pallonhallintaa kohden. Salon hyökkäyskään ei ole kehnoa lukemalla 1,10. Tilastojen varjossa Salo on suvereeni suosikki etenemään finaaliin.

Myös joukkueiden pelitapa on erilainen. Yksi avain Vilppaan oman korin suojeluun on sen loistava transition-puolustus. Vilpasta vastaan juostaan vähiten nopeita hyökkäyksiä koko sarjassa.

Vilppaan erinomainen puolustus

Vilpas pelaa erittäin varmistavaa puolustamista. Se lähettää hyökkäyslevypalloon säännöllisesti vain sisäpelaajansa Al’lonzo Colemanin ja Brandon Edwardsin, jotka pelaavat ainoastaan hajanaisia minuutteja samanaikaisesti kentällä. Näiden lisäksi hyökkäyslevypalloista pelaavat lähinnä hyvän tilaisuuden tullen Desmond Williams ja Matias Ojala. Siksi Vilppaalla on keskimäärin vain noin 1,5 pelaajaa hyökkäyslevyissä heittoa kohden. Muut pelaajat varmistavat omaa koriaan.

Toinen avain hyvään transition-puolustukseen on kurinalainen ja organisoitu joukkuehyökkäys. Joukkueen heitonvalinnat ovat hyviä, mikä on tärkeää siirtymispuolustuksen kannalta.

Hyvä siirtymispuolustus pakottaa Vilppaan vastustajat pelaamaan paljon 5v5-hyökkäystä. Vilppaalla on hyviä 1v1-puolustajia. Sen puolustus on suhteellisen passiivista, mutta erittäin kurinalaista. Se tekee vain vähän selviä puolustusvirheitä ja pysyy hyvin konseptissaan. Siksi Salon vastustajat joutuvat heittämään paljon kaukaa kättä vastaan. Salolaiset ovat yksilötasolla loistavia puolustuslevypallopelaajia, eikä helppoja hyökkäyslevypalloja ole paljoa jaossa.

Tämä kokonaisuus tekee Salosta parhaan puolustusjoukkueen. Puolustus antaa mainion pohjan salolaisten parhaalle hyökkäysaseelle, avoimen kentän juoksemiselle. Juwan Staten on sarjan taitavin ja nopein pallollinen pelaaja. Vaikka mies ei heitä kaukaa, hänen taitavuutensa ja urheilullisuutensa tekee lähes mahdottomaksi pysyä miehen ja korin välissä avoimen kentän 1v1-tilanteissa. Auttaminen on haastavaa, kun kentältä löytyy Mikko Koiviston, Matias Ojalan, Michael Poundsin, Desmond Williamsin ja Juho Nenosen tasoisia kaukoheittäjiä.

Kauhajoen mahdollisuus?

Saloa vastaan pärjätäkseen on pakko saada kurinalaisella transition-puolustuksella sen nopeat hyökkäykset pois. Tämä pakottaisi Salon 5v5-hyökkäämiseen, mikä onkin Vilppaan ainoa heikkous. Vaikka joukkue on kurinalainen juoksemaan hyökkäystään, se on suhteellisen tehotonta.

Vilpas juoksee paljon perinteistä pick’n’roll-motionia, vaikka joukkueella ei ole varsinaisia palloscreenin käyttäjiä – Staten ei ole siinä optimaalinen pelaaja ilman heittouhkaa. Motionin juoksemisen idea Salon tapauksessa on saada pallo liikkumaan ja luottaa siihen, että puolenvaihtojen ja pelaajien liikkeen yhdistelmä johtaa puolustuksen virheisiin. Runkosarjassa näin on käynytkin, mutta teoriassa todella kurinalaiselle ja hyvälle puolustusjoukkueelle Salon hyökkääminen ei aiheuta todellisia haasteita.

Tässä piilee Kauhajoen mahdollisuus. Sen pitää saada stoppeja, mikä edellyttäisi runkosarjapuolustuksen huimaa parantamista. Pudotuspeleissä tapahtuu harvoin ihmeitä, mutta Kauhajoella siihen voi olla edellytyksiä. Joukkueessa on periaatteessa kohtuullisen hyviä 1v1-puolustajia. Sen tekemisestä on vain tähän asti puuttunut tarvittava johdonmukaisuus. Nyt pelien ollessa tärkeimmillään huonosta keskittymisestä johtuvia virheitä ei enää juurikaan tapahdu. Mielenkiintoista onkin nähdä, miten joukkue pystyy kuromaan umpeen runkosarjan tilastollista eroa.

Kauhajoella vahva hyökkäys

Hyökkäyksestä Kauhajoen finaalipaikka ei jää kiinni. Se on poikkeuksellinen joukkue, sillä sieltä löytyy jokaiselle pelipaikalle pelaaja, joka pystyy voittamaan säännöllisesti oman 1v1-tilanteensa. Austin Hollins on sarjan parhaita laitureita ja hän pystyy aina halutessaan luomaan kohtuullisen heiton pelatessa yhtä puolustajaa vastaan. Takamies Bojan Sarcevic on erinomainen palloscreenin käyttäjä, joka pystyy luomaan heiton myös suoraan kuljetuksesta. Näiden lisäksi kivitalon kokoista Devon Gilesia on erittäin vaikea puolustaa postista pelkästään yhden miehen voimin.

Kaikkiaan sarja on mielenkiintoinen kahden erilaisen joukkueen ja valmentajan välinen taisto. Sami Toiviaisella on paljon kokemusta pudotuspelisarjoista. Se lienee Kauhajoelle yksi etu, vaikka Joonas Iisalo onkin osoittanut jo tulokaskaudellaan olevansa kelpovalmentaja. Varmaa on, että runkosarjan tilastot tasoittuvat, eikä Kauhajoki missään nimessä tule olemaan vastaantulija. Silti on vaikea uskoa, että Kauhajoki pystyisi voittamaan Salon kotietua finaalipaikan arvoisesti.

Pieti Poikola
Kirjoittaja on toiminut koripallovalmentajana noin 20 vuoden ajan. Todennäköisyyksiin nojaava valmennusfilosofia on tuottanut kolme Suomen mestaruutta.

Aiheet Blogit ja kommentit Kauhajoen Karhut Salon Vilpas