Vilpas lähti tukalasta tilanteesta eiliseen peliin. Sen oli pystyttävä voittoon, jotta pelaaminen mestaruudesta vielä jatkuisi. Kun joukkue on selkä seinää vasten, siitä pusertuu irti kaikki se, mitä on tai ei ole jäljellä. Vilpas pystyi hurjalla taisteluilmeellä kaivamaan voiton.

Eilinen pudotuspeli oli finaaleista, luultavasti myös kaikista pudotuspeleistä, paras. Peli ei välttämättä ollut kaunista, mutta oli hienoa seurata pelaajia, jotka antoivat kaikkensa. Sama pätee yleisöön. Tunnelma Salohallissa oli mahtava. Sitä se on ollut koko kauden.

Salo on hyvä osoitus siitä, kuinka tärkeät ovat kunnon tilat yleisölle. Usein kuulee väärin väitettäväksi, että kunnon katsomo kannattaa rakentaa vasta sitten, kun yleisö alkaa käydä matseissa. Niin kauan, kun yleisön pitäisi löytää itsensä jumppasalista ostamasta lippua, odottajan aika käy kovin pitkäksi. Tietenkään pelkkä kunnollinen pelihalli ei riitä. Tuotteen täytyy olla kunnossa, kuten se on Salossa. Mutta tämä on nyt sivujuonne.

Vilpas muutti puolustuskonseptiaan

Salon valmentaja Joonas Iisalo oli lukenut eiliseen peliin läksynsä. Kahdessa ensimmäisessä pelissä Kataja oli rikkonut Salon puolustuksen Teemu Rannikon käyttämillä palloscreeneillä. Edeltävässä pelissä Rannikko upotti seitsemän kolmen pisteen koria. Silloin kun Teemu ei saanut omaa heittoa, hän vapautti Kervin Bristolin donkkiin. Eilen sama kuvio ei enää toistunut. Siihen oli kolme syytä.

  1. Vilpas vaihtoi Rannikon päällystakiksi Juwan Statenin. Staten on yksi sarjan urheilullisimmista takamiehistä. Hän teki Teemun illasta raskaan. Merkittävä osa työstä tapahtui pallottomassa puolustuksessa. Kun Rannikko joutuu taistelemaan pallottomana saadakseen pallon, palloscreenin käyttö ei tapahdu niin hyvästä rytmistä ja silloin koko tilanteen odotusarvo laskee hieman. Joutuessaan tekemään enemmän työtä, myös heittojen osumistarkkuus laskee. Ylipäätänsä Rannikko ei hae niin aktiivisesti omia ratkaisujaan fyysisiä puolustajia vastaan, mikä vähentää tarvetta auttaa ja tekee myös muun puolustamisen helpommaksi.
  2. Vilpas muutti match upin lisäksi konseptiaan. Aikaisemmissa matseissa ja koko aikaisemman kauden ajan Salo on eristänyt screenit eli sijoittunut pallolliseen siten, että se ei ole päässyt käyttämään screeniä. Nyt kovan pallottoman puolustuksen jälkeen Vilpas päästi Katajan käyttämään palloscreenit, mutta toi sen jälkeen ison hetkellisesti hedgaamaan eli auttamaan / tuplaamaan pallollista. Käytännössä joka kerta, kun Vilppaan puolustuksen toteutuksessa oli riittävästi laatua, se sai Katajan ottamaan aiempia pelejä vaikeampia ratkaisuja palloscreenistä.
  3. Suurin ero edellisiin peli on Vilppaan puolustuksen kasvanut intensiteetti, ei taktiikat. Luultavasti luottamus taktiikkaan paransi intensiteettiä, mutta se on vain ulkopuolisen arvaus. Parantunut intensiteetti ei ole arvaus. Se näkyi lähes jokaisessa tilanteessa eilisessä pelissä. Vilpas voitti suhteessa todella paljon enemmän kamppailupalloja kuin edellisessä Joensuun pelissä. Täytyy nostaa hattua myös Katajalle. Se vastasi ihailtavasti Vilppaan parantuneeseen kamppailuintensiteettiin. Ensimmäistä erää lukuun ottamatta yhtään ilmaista palloa ei ollut jaossa. Sen aisti varmasti jokainen katsoja salissa tai TV-ruutujen takana.

Palautumisen merkitys

Joukkueilla on meneillään raaka vuorokausi. Eilen pelattiin Salossa, tänään Joensuussa. Molemmat joukkueet matkasivat heti matsin ja joukkueruokailun jälkeen Joensuuhun. Katajan pelaajien etu on se, että he saivat nukkua yönsä kotona. Etu on marginaalinen. Ohjelmaa voidaan pitää raakana, mutta se on sama molemmille.

Katajan joukkue on hivenen kookkaampi ja fyysisempi. Salon pienempi joukkue on kamppailutilanteissa askeleen verran kovemmalla ja silloin myös haaste palautumiselle on kovempi. Silti luulen, että yleisessä keskustelussa palautumisen merkitystä ylikorostetaan. Tästä tuskin tulee eroa joukkueiden välillä.

Olen ollut kerran joukkueeni kanssa samassa tilanteessa. Yksittäistapauksesta ei pidä vetää liian suuria johtopäätöksiä, mutta silloin peräkkäisistä peleistä jälkimmäisessä Joensuun finaalipelissä meillä oli jopa enemmän jalkoja kuin kotipelissä. Palautuminen on vähintään yhtä paljon kiinni psyykkeestä kuin fysiologiasta.

Haastavaa tehdä taktisia muutoksia

Suurempi merkitys välipäivien puutteelle on taktisissa muutoksissa. Joukkueilla on käytössä vain aamusali, joka sekin saattaa olla vapaaehtoinen. Jonkin verran muutoksia voidaan tehdä aamun videopalaverissa, mutta vain rajoitetusti. Matsipalaverissa kerrataan sovitut muutokset, mutta siellä ei varsinkaan väsyneille joukkueille voi tuoda uusia juttuja.

Tämä on Vilppaan etu. Pudotuspelišakissa siirtovuoro on nyt Joensuulla.

Edelleen Kataja saa kiitettävästi stoppeja, kunhan pystyy toteuttamaan kunnolla hyökkäystään ja pääsee sen ansiosta puolustamaan 5v5-tilanteesta. Sillä ei ole puolustuksessa tarvetta konseptuaalisille muutoksille.

Katajalaisten puolustustarkistukset tulevat henkilökohtaisella tasolla. Salon helpot korit varsinkin ottelun lopussa olivat 1v1-suorituksia. Väsynyt ja neljän virheen Bristol päästi Al’onzo Colemanin kaksi kertaa oikealle kädelle. Vaikka Colemanin koreista 90 % tulee oikean käden ajoista ja nostoista, sen pois ottaminen ei ole helppoa. Tehtyään vartaloharhautuksen vasemmalle Colemanille riittää, että puolustaja hieman ylireagoi siihen, kuten neljännessä erässä tapahtui.

Myös loistavasti pelannut Daniel Mullings menetti hetkeksi henkilökohtaisen kurinalaisuuden ja tavoitteli riistoa Juwan Statenilta. Staten kiitti ja nosti Vilppaan kolmen pisteen johtoon vajaa minuutti ennen loppua. Muuten Katajan joukkuepuolustus ja henkilökohtainen palloton puolustus oli loistavaa. Se sai Salon monta kertaa staattiseksi.

Katajan viilaukset hyökkäyksessä

Katajan osalta viilaukset tapahtuvat hyökkäyksestä. Oletettavaa on, että Salo ei muuta toiminutta palloscreen-konseptiaan. Katajan pitää löytää siihen ratkaisu. Aikaisemmissa peleissä Kataja on palloscreen-tilanteissa satuttanut takamiehen suoralla syötöllä rolliin. Pääosin se on tarkoittanut Teemu Rannikko – Kervin Bristol akselia. Nyt se ei ole avaava syöttö.

Samaan aikaan, kun Vilppaan ison pelaajan puolustaja hedgaa takamiestä, heikon puolen kaukaisin pelaaja auttaa rolliin. Se tarkoittaa, että lähin syöttö tai siitä seuraava pelaaja on auki. Mutta tämä syöttö harvoin johtaa suoraan etuun, vaan etu on monistettava kahden peräkkäisen syötön ketjulla. Nopean ensimmäisen syötön jälkeen myös roll voi olla auki, mikäli hedgaaja ei pääse palaamaan riittävän nopeasti omaan.

Teoriassa pallollinen pelaaja voi myös löytää rollin suoraan, mikäli puolustuksen laatu ei ole hyvä. Se tapahtui eilen kahdesti, kun väsynyt Juwan Staten menetti kontrollin palloon. Tämä ei kuitenkaan ole ensisijainen tapa murtaa hedgaavaa puolustuskonseptia, vaan nopea pallonliike.

Takamiehen ensimmäinen syöttö voi periaatteessa olla mikä tahansa kolmesta pelaajasta: lyhyt syöttö viereen, syöttö nurkkaan tai taakse päin liftiin.

Oikea valinta riippuu siitä, mistä Vilpas voimakkaimmin auttaa. Väärä syötönvalinta tyrehdyttää pallovirran. Samaan lopputulokseen voi johtaa myös syötön vastaanottajan väärä valinta. Sitä Vilpas pyrkii rohkaisemaan hyvillä lähestymisillä, käsien käytöllä ja peittämällä todennäköistä seuraavaa syöttöä. Viime kädessä tullaan taas siihen, että taktiikkaa tärkeämpää on henkilökohtaisten suoritusten laatutekijät.

Palloscreenin hedgaaminen avaa pallolliselle vielä yhden ratkaisumallin. Takamies voi harhauttaa ja jättää screenin käyttämättä. Rikkomalla onnistuneesti screenin pallollisella on teoriassa pääsy suoraan korille, koska nyt siellä ei ole isoa pelaajaa auttamassa. Ison pelaajan puolustaja on keskellä kenttää valmistautumassa palloscreenin hedgeen. Tästä tilanteesta Ilari Seppälä pääsi eilen toisella puoliajalla ajamaan suoraan korille.

Pallollisen pelaajan puolustaja ei saa sallia scriinin rikkomista. Mutta toisaalta sen tehtävä painostaa palloa, jotta screenin käyttäminen ei ole liian helppoa. Siinä Staten onnistui eilen hienosti. Tänään haaste on astetta kovempi. Jo eilen Staten piiputti hetkittäin. Silti Iisalo ei voi ottaa miestä vaihtoon aina halutessaan. Väsynytkin Staten on parempi pallollisen puolustaja kuin kukaan muu salolainen.

Jaksaakseen puolustuksessa, Staten tarvitsee onnistuneiden hyökkäyssuoritusten tuomaa henkistä lisäenergiaa. Kaikki ei ole aina niin rationaalista. Se tekee tällaisesta playoffs-sarjasta juuri niin kiehtovan. Tänään joukkueiden henkisestä kantista otetaan todella mittaa!

Pieti Poikola
Kirjoittaja on toiminut koripallovalmentajana noin 20 vuoden ajan. Todennäköisyyksiin nojaava valmennusfilosofia on tuottanut kolme Suomen mestaruutta.

Aiheet Blogit ja kommentit Joensuun Kataja Salon Vilpas