Seagulls ja Kataja tarjosivat pääsiäismaanantaina miellyttävän laadukkaan taiston välieräsarjan toisessa ottelussa. Oli hauska katsella peliä hieman erilaisesta perspektiivistä kentän laidalta vaihtopenkkejä vastapäätä. Peli oli kaikkiaan intensiivistä ja fyysistä, mutta reilua.

Ilahduttavaa Susijengin oli kannalta se, että maajoukkuepaikasta kilvoittelevat pelaajat olivat isossa roolissa. Seagullsin pelaaminen on rakennettu Antto Nikkarisen ympärille. Useat hyökkäykset käynnistyvät Anton palloscreenillä, josta hän pyrkii luomaan edun joukkuekavereille. Mikäli Seagulls ei onnistu hyödyntämään etua, pallonhallinnan lopussa Antolle juostaan vielä toinen palloscreen, josta hän joko ottaa oman ratkaisun tai antaa heittoon johtavan syötön.

Eilen Antto oli kiistatta kentän kuningas upottamalla 25 pistettä ajoittain vaikeilla heitoilla yli 50 prosentin tarkkuudella ja vielä antamalla kahdeksan koriin johtanutta syöttöä. Skoraamisen merkitystä nostaa se, että hänen kovat henkilökohtaiset suorituksensa nostivat Seagullsin voittoon, kun matsi oli jo luiskahtamassa käsistä.

Eturivistä peliä katsoneella päävalmentaja Henrik Dettmannilla on mielenkiintoinen tilanne valita joukkueeseen backup-pointtia. Antto on ehdottomasti yksi kandidaatti, sillä hän pystyy paikkaamaan kivasti huippunopeiden jalkojen puutetta hyvällä sijoittumisellaan puolustuksessa.

Kataja on toinen joukkue, joka on rakentanut joukkueensa suomalaisen pelintekijän ympäri. Eilen Teemu Rannikko jäi Anton varjoon. Täytyy toivoa, että Teemulla ei ole suurta fyysistä vaivaa. Se voisi selittää sen, että hän istui penkille 27 minuutin kohdalla ja tuli kentälle vasta viisi minuuttia ennen loppua ottaakseen sitten kolme virhettä 52 sekuntiin (!) ja joutuen suihkuun.

Teemun off-päivä satutti eilen normaalia vähemmän Katajaa. Siitä piti huolen Ilari Seppälä, joka oli hurjassa heitossa. Hän tykitti toisen erän alkuun kolme kolmosta keskelle keksintöä ja niistä varsinkin viimeinen oli todella kova heitto. Kyseinen valinta ei normaalisti kuulu Ilarin heittoarsenaaliin. Kolmen onnistuneen kolmosen jälkeen Seppälä heitti vielä aikalisän jälkeen neljännen kolkin koriin merkatulla setillä. Sen heiton sallimisesta voi kyllä Seagullsin joukkuepuolustus ottaa itseensä. Ilarin seitsemän onnistunutta kolmosta kahdeksasta on kovaa valuuttaa, mutta lohduttaa nyt vähän, kun voitto jäi tulematta.

Korisliigan kovuutta kuvaa se, että eilisistä pelaajista ainoa varmuudella Susijengissä terveenä nähtävä pelaaja, Gerald Lee Jr, aloitti penkillä tuuraten Devonte Upsonia. Lee Jr. ja Upson täydentävät hienosti toisiaan. Upson on kaikessa muussa erinomainen, mutta hän ei tuo yhtään 1-1-koreja postista. Lee Jr:n ollessa kentällä Seagulls muuttaa hyökkäysrepertuaariaan siten, että hänelle pelataan palloa korin alle ja postiin ajatuksena 1-1-hyökkääminen. Upsonin saadessa pallo postiin, hän pelaa puhtaasti syöttäjänä ja screenin tekijänä. Eilen Lee Jr. pelasi 17 minuuttia ja siinä ajassa keräsi tehot 12/3. Pari levypalloa enemmän olisi Leelle suonut, mutta hän hävisi muutaman kamppailupallon liian kevyesti.

Viides Susijengin pelipaikkaa tavoitteleva pelaaja kentällä eilen oli Carl Lindbom. Hän teki sitä mitä mies parhaiten osaa: heitti suoraan rytmistä kolmeen pisteen heittoja ja puolustuksen lähestyessä huonosti ajoi oikealla kädellä korille. Kataja yritti hyökätä matsin alussa Lindbomia vastaan, mutta Vesa Mäkäläinen ei onnistunut hyödyntämään Callen suurinta heikkoutta eli 1-1-puolustamista. Kerran tosin matsin aikana Lindbom päästi Mäkäläisen liian helposti oikealle kädelleen, mutta kaikkiaan en näe tuon olevan sellainen match-up, joka toisi Katajalle merkittävää etua.

Valitettavasti matsin jälkeen suurin puheenaihe oli tuomarityöskentely. Valitettavasti siksi, että peli oli erittäin korkeatasoinen ja tuomarit onnistuivat vähintäänkin hyvin. Syy spekuloinnille oli tuomari Ari Malkamäen antama tekninen virhe floppaamisesta Darryl Bryantille kaksi minuuttia ennen matsin loppua, kun Bryant yritti kalastaa hyökkääjän virhettä Jason Conleylle. Conleyn tekemä kori hyväksyttiin, Seagulls sai vapaaheiton ja vielä pallonhallinnan, jossa Antto Nikkarinen upotti kolmosen suoraan hyökkäyssetistä.

Erinomaisesti sijoittuneen Malkamäen mukaan tilanteessa ei ollut lainkaan kontaktia ja siinä tapauksessa tuomarilla on mahdollisuus tekuun, vaikkei floppauksesta olisi sitä ennen varoitettu. Katsomoraadin mielipiteet erosivat tilanteesta. Mielestäni tuomio ei ollut pelin hengen mukainen, mutta toisaalta HD liputti varovasti vihellyksen puolesta. Joka tapauksessa Nikkarisen kolkki sai vihellyksen näyttämään kovemmalta, mitä se olikaan. Vihellyksestä viis, mutta Katajan pelaajat saavat katsoa siinä peiliin, että jäivät vihellykseen kiinni, eivätkä olleet tilanteen jälkeen sataprosenttisen valmiita puolustamaan.

Seagullsin voitto piti sarjan kivasti elossa. Katajalla on materiaalietu, mutta missään nimessä se ei pysty kävelemällä ottamaan finaalipaikkaa. Eilen Katajan pelaaminen ja puolustuksen intensiteetti oli vakuuttavaa matsin alussa ja neljännen erän alussa. Seagulls pystyi kuitenkin vastaamaan siihen kiitettävästi ja otti hieman onnenkin avustamana tärkeän voiton.

Pieti Poikola
Kirjoittaja on toiminut koripallovalmentajana noin 20 vuoden ajan. Todennäköisyyksiin nojaava valmennusfilosofia on tuottanut kolme Suomen mestaruutta.

Aiheet Blogit ja kommentit Kataja Poikola Pieti Seagulls