Lyhyt muisti

Stereotyyppisesti ajateltuna, sosiaalisen median aikakaudella, urheilufaneilla sekä kovilla skoraajilla on ainakin yksi sama piirre: Lyhyt muisti.

Ei sitä edellistä hyvää tai heikompaa suoritusta mietitä.

Tai no.. ainakin kun NBA:n kesäliigasta on kysymys. Totta kai suurimpien hetkien suorituksia – ja eritoten epäonnistumisia – myös vuoden 2017 urheilufani nostaa esiin ja muistelee aina kun mahdollista.

Tämän epäonnistuneen vertauksen tarkoitus nyt oli lähinnä tuoda esille:
A) Lauri Markkasen 0/10 –ilta ei kauheasti vaikuttanut tämän päivän esitykseen.
B) Sosiaalisessa mediassa tai urheilukanavilla ei kauheasti enää edellisen pelin asioita mietitty.

Bullsin kesäliigajoukkueesta paistoi ensimmäistä kertaa selvä kollektiivisuus ja peli-ilo. Totta kai kun joukkue viettää aikaa yhdessä niin usein näin kuuluukin käydä. Samalla helppo myös löytää toinen selittävä tekijä: takamies Cameron Paynen puuttuminen.

Chicagon molemmat ”NBA-tason” takamiehet (Cameron Payne ja Chris Dunn) eivät ole enää – ainakaan tällä hetkellä – kesäliigajoukkueen mukana henkilökohtaisten syiden takia. Se avasi mahdollisuuden Antonio Blakeneylle, joka toi joukkuehyökkäykseen aivan uutta virtaa.

Pallo viuhui pelaajalta toiselle, kaikki juoksivat ja, sitä myötä, myös heitot upposivat. Blakeney – Denzel Valentine – Lauri Markkanen –kombo oli lopulta Wizardsin puolustukselle liian iso pala purtavaksi.

Ja niin, Laurilta siis normipeli: 20 pistettä (4 kolmosta) ja 10 levypalloa. Näin alkusarja päätökseen ja kohti toista lohkovaihetta.

Samanaikaisesti Danny Jansson aloitti oman valmennusurakkansa Scorers 1st –leirillä. Näitä Showcase –tapahtumia pyörii viikon aikana Las Vegasissa valtavasti. Näillä leireillä koripallon ammattilaisurasta unelmoivat pelaajat näyttöjään valmentajille ja agenteille.

Osa tapahtumista järjestetään rähjäisissä valtion lukioissa, joissa taso ei todellakaan ole kummoinen. Harvalle irtoaa sopimusta mistään. Toiset Showcaset, kuten University of Nevada Las Vegasin (UNLV) tiloissa järjestettävä WorldWide ja Janssonin valmentamassa Scorest 1st:llä taso on ajoittain todella korkealla, mutta jopa näiden leirien sisällä taso vaihtelee todella paljon.

Jansson: ”Omassa joukkueessa löytyy muun muassa Georgetownin yliopistossa pelannut pelaaja ja toinen joka pelannut Keski-Euroopan sarjoja, mutta löytyy myös autonasentaja, joka valmistunut ’joskus’ NCAA 2. –divisioonan yliopistosta.”

Paikalle tulee lajin kovimmat agentit ja Euroopan kärkiliigojen päävalmentajia. Pelaajien kannalta valitettava fakta kuitenkin on, että pelipaikkoja edes ulkomailta ei vain riittävästi löydy. Näin ollen hinnat romahtavat todella nopeasti vaikka absoluuttinen taitoero vuodessa yli 100,000 euroa ja alle 20,000 euroa tienaavien välillä ei ole välttämättä järin suuri. Jotkut ammatikseen koripalloa pelaavat pohjois-amerikkalaiset joutuvat tyytymään jopa alle 7000 euron vuosituloihin.

Nämäkin pienpalkkaiset mahdollisuudet ovat kuitenkin juuri niitä: mahdollisuuksia. Ainakin on paikka missä pelata, kehittyä ja osoittaa mitä pystyy parketilla tekemään. Ehkä se seuraava sopimus olisikin sitten rahakkaampi?