Haastattelussa Kimmo Muurinen – Tällainen on EM-turnaus pelaajan vinkkelistä

Kimmo Muurinen pelasi upean uran seuratasolla ja edusti Susijengiä huikeat 156 kertaa.

Muurinen, 36, pelasi Suomen kenttien ohella ammattilaisena Italiassa ja Saksassa. Susijengissä hänet muistetaan armottomana taistelijana, joka antoi aina kaikkensa joukkueen eteen.

Mitä puuhailet nykyään Kimmo Muurinen?

– Olen töissä it-yritys Funktia oy:ssä projektimanagerina. Teen vähän kaikkea, jeesailen ja hoitelen juoksevia asioita, mutta päätyötehtävä on projektimanagerin homma, eli organisoin kuka tekee mitäkin, jaan tehtävät ja hoitelen budjettiasioita. Sivuhommana harrastepohjalta olen pelifirmassa mukana mobiilipelikehityshommissa. Työn alla on peli nimeltä Void of Heroes, josta löytyy jo tälläkin hetkellä pelattava versio.

Miten koripallo, onko se vielä mukana kuviossa?

– Pari vuotta olen pelannut 35-vuotiaiden SM-sarjaa. Meillä on 81-syntyneiden porukka kasassa. Kaikki ollaan pelattu joko vastakkain tai samoissa joukkueissa junioriajoista asti. Oltiin Märskyssä samaan aikaan ja ollaan pelattu maajoukkueissa samaan aikaan. Hauska porukka. En tiedä pelaisinko missään, jos ei olisi tuttua kaveriporukkaa.

Miten totista pelaaminen on nyt kun et ole enää koripalloammattilainen?

– Mestaruus ja hopea SM-sarjassa. Kaikki meillä on kuitenkin pelannut divaritasoa, mestikkaa ja maajoukkueissakin, joten meneehän se totiseksi joskus. Kunto on rajoittava tekijä. Ei noilla treenimäärillä, kun on enemmän rapujuhlia kuin treenejä, niin ei ihan kauheeseen kuntoon pääse.

Millaisin aatoksin olet seurannut Susijengin valmistautumista EM-kisoihin?

– Ainahan se on takkuista nuo ekat treenipelit, ei minään vuonna ole ollut hirveää voittokulkua treenimatseissa. Uskon, että mennyt nousujohteisesti tämäkin kesä valmistavien pelien osalta. Kovat maat vastassa. Mutta on niitä ennenkin voitettu. Odotan, että jatkoon mennään.

Keitä pelaajia erityisesti Susijengistä seuraat?

– Markkasta kaikki ovat seuranneet kevään ja syksyn. Hän on yksi mielenkiintoinen seurattava. Aina kiva myös nähdä miten nuo omilta aktiivivuosilta olevat vanhat pelikaverit onnistuu. Täytyy toivoa, että kaikki saisivat onnistumisia, eikä tulisi alisuorittamisia, että jäisi hyvä maku kaikille näistä kotikisoista. Ne ovat varmasti aika uniikki kokemus. Parketin puolella se on koettu, mutta on kiva itsekin katsomosta käsin nähdä miltä se kymmentuhatpäinen yleisömäärä näyttää ja millainen fiilis siellä puolella on.

Millaista entiselle pelimiehelle on seurata pelejä lehtereiden puolelta?

– Riippuu mikä matsi on kyseessä. Oman 10-vuotiaan pojan matseja on ihan hirvittävän vaikea katsoa. En kyllä huutele sieltä ja pidän kaikki mölyt mahassa, mutta tulee kieltämättä kiemurreltua. Tuolla EM-kisakatsomossa kiemurrellaan varmasti taas, mutta pystyn hillitsemään itseni. Tykkään pitää matalaa profiilia.

Olet kokenut Susijengin tuhatpäisen kannattajajoukon vaikutuksen parketin puolella, miltä se tuntuu pelaajille kentällä?

– Sitä on vaikea kuvailla, koska se keskittyminen on siinä pelissä ja omassa pelisuorituksessa. Se on sellainen taustabuusti. Teet jonkun hyvän suorituksen, sitten kuulet yleisön, ääni nousee ja siitä tulee erityinen ekstranoste jalkoihin ja energiabuusti.

Arvokisakonkarina voit varmaan kertoa, millainen on Susijengin viimeinen valmistautumisviikko?

– Ei kai mitään kummempia rutiineita ole. Ehkä se on tässä vaiheessa viimeistelyhiomista, enemmän ja enemmän käydään yksityiskohtaisesti niitä omia pelikuvioita läpi. Pari lyhyttä leiriä ja huili välissä ja sitten hotelliin, kun kisat alkaa. Suomi saa hyvän valmistautumisputken, kun ei tarvitse matkustella, se voi olla pieni etu. Ulkomailla kisoissa on ollut aina niukasti harjoitusvuoroja ja pahimmillaan kentälle on päässyt päivässä vain noin 45 minuutin tai tunnin ajaksi. Nyt kun on omat kisat niin on varmasti kaikki mahdolliset työkalut ja fasiliteetit, että on ainakin tarpeeksi treeniaikaa. Ehkä siitä myös voi olla jotain pientä etua.

Millainen rupeama EM-kisat on pelaajan vinkkelistä?

– Menee todella nopeasti nuo pelit, olisiko siinä yksi välipäivä. Tärkeää siinä on se, että saadaan huolto pelaamaan ja keskitytään vaan siihen seuraavaan matsiin joka on käsillä. Matsin jälkeen ei ole aikaa jäädä murehtimaan tai juhlimaan, seuraavassa pelissä pitää olla välittömästi katse. Kaikki pelien ulkopuolinen aika menee siihen, että huollat kroppaa ja lepäät. Sarjat ja leffat on siinä kovalla kulutuksella. Kolme asiaa oikeastaan mitä pelien ulkopuolella tapahtuu, on kropan huolto, lepääminen ja joukkueen palaverit.